P-A-R-A-S. Kaikista Potter-filmatisoinneista. Eeeehdooottomasti. Siinä oli hirveästi tunnetta ja ja ja kaikkea! Koska mä en oikeen osaa jäsennellä järkevästi ni vedellään tälleen ranskalaisilla per eiku viivoilla satunnaisessa järjestyksessä:
- RUBERT GRINT.
Mä tykkään elokuva-Ronista niin paljon enemmän kuin kirja-Ronista. Kirja-Ron on aika kova kitisijä ja nitisijä, vähän sympaattinen, mutta silti jotenkin välillä hermoja raastava. Elokuva-Ron on paitsi söötti, myös jotenkin inhimillisempi ja kivempi jne (Hermylle samat sanat muutenna). Joku myös sanoi jossain arvostelussa, että Grint on saanut massaa tosi paljon sitten edellisen filmin. Se oli totta. Se oli massiivinen, verrattuna Daniel Radcliffeen.- SNAPE. Se ownas kaikki sillä viisi/kymmenminuuttisellaan jonka esiintyi elokuvassa. Eipä sitä juuri enempää kirjankaan ensimmäisellä puolikkaalla ole, mutta olen silti sitä mieltä, että se ja sen tarina on elokuvissa ylipäänsäkin aivan liian alihuomioitu. Vaadin lisää Snapea! Odotan suunnilleen kuola suupielessä kakkososaa. Mutta palatakseni tähän ykkösosaan, niin se ihanan hiuksianostattava kävely Malfoyn kartanolle oli yksi lempihetkistäni tässä leffassa.
- Se oli mieletön se kohtaus jossa Volde tappoi jästitiedon opettajan (apua, nimimuistikatkos...Burbage?). Se repliikki "Severus, we were friends...!" ja sitte Severuksen katse ja se kyynel tapetun poskella.
- VOI DAN OLEN NIIN YLPEÄ SUSTA! Sähän osaat näytellä! Itkeminenkin sujuu jo ihan kohtalaisesti, ellei jopa hyvin. Thank you, thank you, thank you.
- Suora siirtymä edellisestä kohdasta: Godricin notko oli JUST sellainen kuin olin aina kuvitellutkin, ja ihan siitä hyvästä meinas tirahtaa kyynel silmäkulmaan. Se hautausmaa ja että satoi lunta ja ne vienot joululaulut kirkosta ja Hartsan ilme ja se nenän pyyhkiminen hihaan! Ihanaaaaaa.
- ...ja se Bathilda oli kammo! Just niinku pitikin!
- ...ja se "hilpeäkasvoinen varas" (vai miksi sitä taas kirjassa nimitettiinkään?) oli just sellainen kuin pitikin. Eli...hilpeä ja...sillattis...
- Bill oli ihana vaikkakin erinäköinen kuin kuvittelin.
- Mundungus puolestaan oli TODELLA erinäköinen kuin kuvittelin. Mikä kalju punkero!
En tiedä miksi sitä mahdettiin alunperin kuvailla, mutta ajattelin jotain koinsyömää harvahampaista honkkelia, niinku ihmisversiota siitä Ice Agen Sidistä...miksikö? Dunno man.- Hartsan ja Hertsyn tanssi. Ihana. Koko niiden ystävyyssuhde oli kauniisti esitetty, olin tosi otettu.
- Puvustus 10 +! Villapaitoja ja kaulaliinoja ja kaikkea! Kylmän tuntu.
- Se kohtaus jossa telttailtiin jossakin korkealla kallioilla. Hieno ja kaunis tunnelma. Muutenkin telttailun maisemat <3
- Ne nimet jotka lueteltiin siinä samalla kun pääkolmikko vaelsi. Huippuidea ja gave me chills!
- Snapen suojelius oli niin kaunis.
- Voldemort kaataa sähköjohdot. Oooh. Wau. OMG.
- Oliko se kaappareiden hevibändin laulajan näköinen johtaja Kapi vai Harmaaselkä? Jäi itselleni mysteeriksi.
- Hermione unhoituttaa vanhempansa. Kaunis musiikki jonka takia meinasin tirahtaa itkuun. Se p-poisti ittensä p-perhekuvistakin!
- ...tosiaan ensimmäisen kerran Potter-elokuvissa kiinnitin kunnolla huomiota musiikkiinkin, koska se oli oikeasti niin paljon parempaa nyt kuin ennen. Jostain syystä. Parissa kohtaa karvat nousivat pystyyn käsivarsissa:
1. The Oblivation
2. Snape to Malfoy Manor
3. Farewell to Dobby
- Loppu tuli hyvään kohtaan. Jäi paljon aikaa loppukirjan ybertärkeille tapahtumille ja se oli muutenkin tosi powerful kohtaus ja so on.
Terveisin Anonyymi hymiönisti
P.S Elias on ihana. Elias on ihana. Elias on ihana. *hypnoosissa*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti