Päivällä turhauduin niin että teki mieli kiljua suureen ääneen. Inhoan tätä oloa kun tuntuu että joku verho on silmien edessä enkä pysty näkemään asioita kunnolla, en keskittymään mihinkään. Olen ahdistuksissani kuunnellut paljon
Juhaa, en osaa sanoa auttaako se vai ahdistaako lähinnä lisää. Tänään olisi todella ollut käyttöä yhdella halaukselle, tuntuu että edes yksi ainoa olisi tehnyt kaiken vähän paremmaksi.
