Näen selvästi värit, heinäsirkan ja oranssin maan

Yhtäkkiä ei olekaan muuta kuin aikaa.

Heikko valo

Mä tiedän et mun pitäis katsoo muualle kun seisot edessä

Kohistessa sadekuuron et kuule kun kerron

Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut mestari valmisti sut

Tekipä mieleni hypätä vähän tasajalkaa kun pääsin kotipihaan. Ilosta, siis.
Tämä ehkä kiteyttää.

Olen tosi onnellinen kaikista ihmisistä keitä tunnen. Niistäkin jotka vaan joskus ehkä moikkaa tai muuta pientä. Tervehtikää toisianne, tai hymyilkää, se on ihanaa!

Minä katuisin vaan en tiedä kuinka enkä edes minkä tähden

Tehtailin eilen illalla (lue viime yönä) taasen tuollaisen huipputaidokkaan tekeleen meidän sankareista:



Ei kait niistä voi kun tykätä.

Sullon kaikki melankolian riemut, hyvää musaa ja lentäviä lauseita

Sullon kaikki melankolian aarteet,

kaunis koti

ja jänniä tuttuja.

Anna Puu - Melankolian riemut

Meijän koulun opettajat on hassumpia ku teijän koulun opettajat. Terkkui.

Sanojasi vailla olen vain suunnaton tie ilman viittaa

Tekojasi vailla

olen se savinen maa

ilman viljaa

savinen maa.

Anna Puu- Linnuton puu

Ihminen, tuo maapallon pikku kusiainen

Tänään nauratti:
tämä
ja
tämä

Gaash.
Silmässäni oleva outo ylimääräinen juttu ei taasen naurata yhtään. Eiku silmälääkärille, ikään kuin vaihteeksi...Niinkuin en olisi jo tarpeeksi vaivainen.

Käytiin muuten tässä päivänä eräänä Korkeasaaressa. Siellä oli tosi kovis aasi, sillä oli jotain hampaankolossa kameleita kohtaan:






P.S Voisin kuunnella Koop Arposen puhuvan englantia vaikka tuntikausia. Taisin rakastua kun se äsken sanoi jossakin lauluohjelmassa "I love you".

Elämä on laulun haaveunta, merten prinssi ja valtakunta

Tämän kaltaisina päivinä kuuntelen PMMP:n Merimiehen vaimoa ja mieli on pulppuileva ja valoisa. Huolimati siitä ettei bussissa numero 362 selvästi ole siinä lämmityksessä muita vaihtotehtoja kuin joko "on" taikka "off". Mitäpä niillä välimuodoilla tekisikään. Pelkäsin kengänpohjien sulavan lattiaan kiinni...Gimme a break. Anna minulle jarru, kiitti.


Kannattaa muuten katsella Jeff eläinten matkassa- shöytä sunnuntaisin. Yleensä tykkään saada eläintietouteni ihan vain kylmänä faktana ilman mitään kommervenkkejä, mutta J on aika hauska. Eikä onneksi ihan niin sekaisin kuin Steve Irwin.

(Tänään tulee Mullan alla, kaikki lapset tv:n ääreen kello 22 reikä reikä!)

Fly this girl as high as you can into the wild blue

Hienoa on, kun aamulla ajattelee että päivästäni tulee joko kurja tai ainakin aivan tavallinen, ja sitten siitä tuleekin paljon odotettua parempi.
Yhdessä vaiheessa teki mieli juosta vaikka yNpyrää (ehkä juoksinkin, mistäs tiedätte). Vaikka satoikin vähän.


Toivon etten kuulosta puhuessani samalta kuin Suomen Huippisten otsatukkatyttö.