Viisi pientä hevosta

Lapsuuteni rakkaimpia kirjoja oli Kirsti Mannisen ja Pirkko Kanervan Viisi pientä hevosta. Kirjan kuvitukset ovat vieläkin mun mielestä upeimmat ikinä, ja tarina yksinkertaisen kaunis.

Passagerare

Kent- Passagerare

Tuntuu että Kent on ainoa yhtye joka musiikissaan aidosti onnistuu tavoittamaan sen mitä elämä on.

Vieras

Tämä odotti hernepurkissa mökin ylimmällä rappusella. Hän tollotti siinä suupielet alaspäin. Nostin purkin vähän kauemmaksi, että emo uskaltaa tulla ruokkimaan penskaansa (?). Ensin hän vaihtoi paikkaa purkista kiven päälle, seuraavana aamuna hän oli hävinnyt.

Erehdyin ostamaan vihdoin nuo. Mukavat ovat. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään vaaleanpunaisesta. Eikö sen pitäis mennä toiste peri?

Herneetki kasvaa hyvi. Mmmmm...