Poljetaan, poljetaan kissoja katsomaan

Niimpä

Vieras nro. 2

Mökille saapui odottamaton vieras. Kuulin hänet heti autosta ulos astuttuani, hän huuteli metsässä. Huhuilin häntä ja hän ilmestyikin heti pusikosta. Hän oli hyvin tuttavallinen, poikkeus muista samankaltaisista täällä, jotka ovat yleensä hyvin ujoja. Hän juttelikin. Hän osoitti kaikin tavoin olevansa hyvin ilahtunut tulostamme. Huomasin miten kova elämä oli tehnyt polkunsa hänen kasvoihinsa, otsassa oli jo parantunut haava ja toinen silmä oli aivan musta. En usko että hän näkee sillä. Se ei kuitenkaan näyttänyt häntä haittaavan, hän oli hyvin iloluontoisen oloinen.
Hän tuli jaloissani kuistille, kuin kotiinsa, hyppäsi tuolille vilttien päälle, laskeutui makuulle ja jäi siihen. Koko viikonlopuksi. Annoin hänelle vähän ruokaa ja istuin hänen seuranaan katselemassa kuinka yö pimenee. Hän näytti pitävän siitä. Kynttilä lepatti pöydällä ja lehdet rapisivat maata pitkin kuin pienet eläimet. Kysyin häneltä, jos hän tahtoisi lähteä kaupunkiin kanssani. Hän ei vastannut, mutta loi minuun sellaisen yksisilmäisen tietäväisen katseen, joka antaa ymmärtää että hän tietää jotakin enemmän. Että hänellä on ehkä salaisuus.
Sunnuntaina, juuri kun olimme lähdössä (en olisi halunnut jättää häntä), hän toi meille lahjan. Tosin, hän oli jo itse syönyt siitä puolet. Meitä ei haitannut, hänen tuomisensa ei varsinaisesti ollut muutenkaan lempiruokaamme. Se taisi olla hiiri.

Olen hänestä nyt hiukan huolissani. Onko hänellä koti johon palata? Mitä pitäisi tehdä?

"Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.

On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa. Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.

Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon. Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois. Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin. Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin."

Yritän pitää huolta ettei hänelle käy noin.