perjantai 19. marraskuuta 2010

And this life I lead it's a curious thing

Kävin katsomassa Nikolai Gogolin Päällystakki- näytelmän Ryhmäteatterissa. Vaikuttava. Siinäpä sana joka kuvaa sitä ehkä parhaiten. Yleisö hirnui hulluna alkupuoliskon, muakin kyllä nauratti, mutta tuntui jotenkin vähän vaikealta nauraa ihan täysillä koska se traagisuus joka siellä koko ajan kurkki vitsien takana kuihdutti naurun huulille. En vaan voinu kun ne vitsien jutut oli vain niin tosia! Naurua tippa silmässä. Hienosti toteutettu. Olin aivan hajalla kyyneleet silmissä huutoitkun partaalla siinä loppupuolella. Damn, se oli todella hieno. Teki mieli syöksyä lavalla seisovan Martti Suosalon kaulaan ja rutistaa, vitsi se mies on vaan niin sairaaaaaan hyvä! Kuten oli kyllä muutkin näyttelijät, huip-pu-ja.
Ja pisteet EHDOTTOMASTI kotiin Päivi Räsäselle irvailusta, I loved it.
Toivoisin että kaikki näkis tän esityksen, maailman vois olla ehkä vähän, edes kärpäsenkakan verran parempi paikka sitte.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti