Tämä odotti hernepurkissa mökin ylimmällä rappusella. Hän tollotti siinä suupielet alaspäin. Nostin purkin vähän kauemmaksi, että emo uskaltaa tulla ruokkimaan penskaansa (?). Ensin hän vaihtoi paikkaa purkista kiven päälle, seuraavana aamuna hän oli hävinnyt.
Erehdyin ostamaan vihdoin nuo. Mukavat ovat. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään vaaleanpunaisesta. Eikö sen pitäis mennä toiste peri?
Herneetki kasvaa hyvi. Mmmmm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti